133. Kuukauden tarina: Perillä Amsterdamissa
Palataan vaihtosyksyn muistoihin ja kuukauden tarinaan. Oli elokuun 18. päivä vuonna 2017 ja äitini vei minut aamuyöllä linja-autoasemalle, mistä matka jatkui lentoasemalle. Herkkänä ihmisenä halusin linja-automatkan ajan koota itseni, että varmasti selviydyn lentokoneeseen (olen ollut kova potemaan koti-ikävää). Lento Amsterdamiin lähti klo 8.10.
Olin ilmoittautunut pick up -palveluun, minkä ISN Amsterdam oli järjestänyt. ISN Amsterdam on siis International Students Network, joka organisoi opiskelijavaihtoon liittyviä asioita. Tämä pick up -palvelu tarkoitti siis sitä, että sain lentokentältä ensin kuljetuksen yhdelle Amsterdamin yliopiston kampukselle, missä sain tehtyä kaiken mitä tarvitsi ennen kuin pääsin kotiutumaan. Tämä tarkoitti siis rekisteröitymistä kaupungintalolle, mikä pitää tehdä jos viipyy Alankomaissa yli neljä kuukautta, opiskelijakortin hakemista, avaimien saamista uuteen asuntoon sekä mahdollisen pankkitilin avaamista (minulle ei ollut tarpeen). Täältä sitten järjestettiin kyydit asunnolle.
Siinä vaiheessa kun minibussi jätti minut Meer en Vaart -osoitteen pihalle, olin väsynyt ja jännittynyt ja ulkona satoi vettä. Minulla ei ollut hajuakaan mikä kerrostaloista oli oikea ja kun lopulta löysin talon, jossa numero täsmäsi ja avain kävi alaoveen, totesin kummissani, että voihan, tässä talossa ei ole hissiä. Lähdin kipuamaan portaita raahaten 20 kg painavaa matkalaukkuani oikeaan kerrokseen vain huomatekseni että avaimeni ei käykään sinne käytävän oveen. Nyt viimeistään alkoi kyyneleet virrata ja olin, että tästä ei tule yhtään mitään. Kokosin itseni ja raahasin itseni takaisin alas.
Otin itseäni niskasta kiinni ja seuraavalta vastaantulijalta kysyin neuvoa mistä löydän kyseisen talon ja hän neuvoi minut saman talon etuovelle, jonka edessä oli postilaatikot, pyörätelineet ja sisältä löytyi hissi. Tyytyväisenä työnsin matkalaukkuni hissiin ja painoin oikean kerroksen nappia. Nyt avain kävi käytävän oveen ja löysin oman huoneeni, jonne myös saamani avain kävi. Hauska huomioi tässä vaiheessa: sain siis kolme avainta, joista yksi kävi alaoveen, yksi käytävän oveen ja yksi oman huoneeni oveen.
Helpottuneena, että olin vihdoin perillä, laitoin viestin kotiväellä ja aloin tutkimaan uutta kotiani. Asuin De Keyn opiskelija-asunnossa, jossa minulla oli oma huone sekä kylpyhuone, mutta olohuoneen ja keittiön jaoin 12 muun ihmisen kanssa. Omassa huoneessani oli kuitenkin mikro ja jääkaappi, joten keittiössä hengailin oikeastaan vaan ruoanlaiton merkeissä ja muuten hengasin huoneessani. Kaikki minun käytävällä asuvat olivat hollantilaisia opiskelijoita ja jostain syystä siellä asui myös vanhempi mieshenkilö. Hänen kanssaan juttelin enimmäkseen ja osaa kämppiksistäni en varmaan koskaan edes tavannut. Kaikki tykkäsivät olla omissa oloissaan.
Seuraavat kolme päivää käytin sitten naapurustoon tutustumiseen. Kävin etsimässä lähimmän ruokakaupan ja ostamassa kaappiin täydennystä. Etsin koulun, jotta tiedän mihin minun on päivittäin syyskuun alkaessa mentävä. Osallistuin naapurikäytävän illanviettoon, jossa tapasin yhden uuden luokkakaverini. Hän oli myös vaihtari Kreikasta ja tuli opiskelemaan samaan ohjelmaan kuin minä. Selvitin myös miten pääsen keskustaan, jossa alkoi nelipäiväinen Introduction Week. Sen aikana pääsin tutustumaan lisää uusiin ihmisiin sekä Amsterdamiin. Tämä viikko piti niin paljon sisällään, että jatkan tästä aiheesta ensi kuun kuukauden tarinassa, palataan siis silloin asiaan!
