76. Kesän 2023 kohokohtia
Kesää on jäljellä vielä muutama päivä, mutta silti ajattelin jo kirjoitella tämän kesän kohokohdista ja mieleenpainuvimmista hetkistä, kun tämä ajatus tuli tosi voimakkaana viime viikonloppuna mieleen. Olimme viettämässä lapsuudenystävieni kanssa mökkiviikonloppua tällä kertaa meidän mökillämme ja tämä oli yksi odotetuimmista viikonlopuista tämän kesän osalta.
Olemme tunteneet siis ihan lapsesta asti ja käyneet saman koulun esikoulusta lukion kolmanteen asti, jonka jälkeen tiet vei eri puolille Suomea ja eri kouluihin. Kaksi meistä on päätynyt asumaan takaisin kotiseudulle, mutta kaksi jäivät ”maailmalle”. Joka vuosi kuitenkin kokoonnutaan ja vaihdetaan kuulumiset vuoden jäljiltä.
Viikonloppu ei ollut sinänsä mitenkään erikoinen ainakaan aktiviteettien perusteella mutta silti erityinen. Minä menin jo perjantaina mökille valmiiksi niin sain käytyä mustikassa ja tehtyä mustikkapiirakan sekä myös levättyä. Ystäväni tulivat lauantaina puolen päivän jälkeen ja kahviteltiin ja syötiin leipomaani mustikkapiirakkaa sekä ystäväni tuomaa feta-pinaattipiirakkaa. Sitten pelailtiin vähän mölkkyä, grillailtiin, saunottiin ja uitiin sekä tietenkin juteltiin. Seuraavana aamuna kaikki kävivät aamu-uinnilla ja runsaan aamupalan jälkeen otettiin sitten vielä varmaan 200 yhteiskuvaa, sillä meillä on tapana ikuistaa tapaamisemme aina yhteiskuvaan. Yleensä siihen ei ole kyllä tarvittu noin montaa, mutta tällä kertaa näköjään tarvittiin. Sitten ystävät lähti kotimatkalle ja minä kävin vielä kolmannen kerran mustikassa ja uinnin kautta suuntasin kotiin.
Oli mukavaa nähdä yli vuoden tauon jälkeen koko porukalla (viime vuonna tapaamisemme oli toukokuussa) ja ihanaa viettää taas aikaa yhdessä. Oli haikea olo lähteä sunnuntaina mökiltä ja on toisaalta haikea olo vieläkin, sillä aikuisuuden arjessa on se huono puoli, että ystäville ei ole niin paljon aikaa kuin haluaisi. Varsinkin jos asutaan eri paikkakunnilla ja on erilaiset työrytmit niin isolla porukalla näkeminen on kyllä hankalaa.
Viikonloppu oli siis yksi tämän kesän kohokohdista ja kotimatkalla kun aloin pohtimaan, että mitä muuta muistan tältä kesältä tai oikeastaan milloin muulloin minusta on tuntunut samalta kuin sunnuntaina kun mökkimme piha tyhjeni autoista. Tuli mieleen sitten kaksi muutakin viikonloppua, jolloin sunnuntaina kotiin tullessa oli samanlainen tyhjä olo.
Kesäkuun puolessa välissä tarkemmin sanottuna viikkoa ennen juhannusta oli Juvalla Savon pienimmät vestivaalit ja työvuorojen muuttuessa pääsin kuin pääsinkin niihin osallistumaan tosin en ihan koko päiväksi. Siellä helteisessä kesäkuun illassa kuunnellen musiikkia omassa kotikunnassani ympärilläni paljon tuttuja, olin onnellinen. Seuraavana päivänä oli vielä serkkuni rippijuhlat, joissa näki sukulaisia pitkästä aikaa ja kerrankin meillä ei ollut kiire lähteä kotiin, joten sai rauhassa istua ja jutella. Sitten kun lopulta kotiutui tuli tyhjä olo.
Kolmas tällainen tyhjän olon hetki tuli koettua läheisen sukulaiseni häiden jälkeisenä päivänä. Juhlat oli niin hääparin näköiset, onnistuneet ja tunnelmalliset, että olisin voinut olla siinä olotilassa vaikka viikon. Varsinkin kun näitä kyseisiä häitä oli vielä odotettu aika monta vuotta.
Kun mietin yhdistäviä tekijöitä näille kesän kohokohdille, jotka sattuivat tällä kertaa olemaan viikonloppuja, löydän kaksi yhtäläisyyttä. Ensimmäinen on se, että niiden kaikkien aikana sain viettää aikaa minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Ja siinä mielessä harmittaakin, että tänä kesänä olisi voinut kyllä viettää enemmän aikaa läheisten kanssa. Parhaiten tästä kesästä muistan juuri ne hetket, jolloin olen ollut heidän kanssaan.
Toinen yhdistävä tekijä sekä luettelemilleni kesän kohokohdille, että myös niille monelle pienelle hetkelle/illalle/iltapäivälle jotka tätä tekstiä kirjoittaessani tulevat mieleen on, se niiden aikana olen pystynyt unohtamaan sen kaiken ikävän ja mielen raskauden, mikä valitettavasti on seurannut mukana tämän kesän. Kesän parhaimpina hetkinä olen pystynyt olemaan hetkessä ja nauttimaan siitä. Hetkessä eläminen, kun on ollut minulle aina hieman vaikeaa.
Sellaisia ajatuksia tällä kertaa kuluneesta kesästä, vaikka sitä nyt vielä onkin noin viikko jäljellä. Elokuu on nimittäin kesäkuukausi siinä missä kaikki muutkin, joten nautitaan vielä kun voidaan!